Kristiina Kalleinen

  • Sivistyslautakunnan ja suomenkielisen jaoston varajäsen
  • Kulttuurilautakunnan varajäsen
  • Vasemistoliiton Uudenmaan piiritoikunnan jäsen
  • 53 vuotta
  • Avioliitossa, yksi aikuinen lapsi (kohta farmaseutiksi valmistuva tytär)
  • Valtiotieteen tohtori, poliittisen historian dosentti, tutkija

Työhistoriaa: yli 20 vuotta Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan poliittisen historian laitoksen/oppiaineen opettajana; parin vuoden ajan tutkija Suomen sotasurmat 1914–1922 -projektissa; Kalevalaseuran 100-vuotishistorian kirjoittaja 2009–2011. Tilauksesta olen kirjoittanut vuonna 2008 sata vuotta täyttäneen helsinkiläisen A. Niemisen maalausliikkeen historiikin sekä Helsingin Maalariammattikoulun 80-vuotishistoriikin 2010. Tällä hetkellä toimin apurahatutkijana.

Luottamustehtäviä: Suomi-Venäjä Seuran historian osaston puheenjohtaja vuodesta 2006; asiantuntijajäsen eduskunnan kansliatoimikunnan asettamassa työryhmässä, joka valmistelee vuosina 2013–2014 vietettävää juhlavuotta ”150 vuotta säännöllistä valtiopäivätyötä”, jolloin muistellaan vuoden 1863 valtiopäiviä, niiden syntyprosessia, toimintaa ja merkitystä. Vuosina 2006–2009 olin asiantuntijajäsen valtioneuvoston kanslian asettamassa Merkkivuosi 2009 toimikunnassa, joka suunnitteli tapahtumia Porvoon valtiopäivien 1809 merkityksen muistamiseksi.

Ehkäistään koulutuksella syrjäytymistä ja sosiaalisten ongelmien kasautumista!

On itsestään selvää, ettei koulutus yksistään ole taikakeino ehkäistä syrjäytymistä tai sosiaalisten ongelmien kasautumista sen enempää kuin muitakaan ihmiselämään toisinaan sisältyviä ongelmia. Koulutus on kuitenkin yksi keino vaikuttaa tähän suuntaan etenkin nuorten ihmisten kohdalla, minkä vuoksi on erityisen huolestuttavaa useiden peruskoulun päättävien nuorten jääminen sekä jatko-opiskelupaikan että työelämän ulkopuolelle. On selvää ja ymmärrettävää, että 16-vuotias nuori ei välttämättä vielä tiedä, mihin ammattiin tai mille alalle hän haluaisi suuntautua; ei moni vanhempikaan nuori sitä vielä tiedä. Tulisi kuitenkin pyrkiä kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että varsinaisesta opiskelustakin kiinnostumattomat nuoret saataisiin tavalla tai toisella kiinnitettyä sellaiseen toimintaan, joka voisi johtaa tietystä ammattialasta kiinnostumiseen – esimerkiksi työpajatoiminnan laajentamisen kautta.  Oppisopimuskoulutus on toinen varteenotettava vaihtoehto. Jotta opiskeluhaluttomat nuoret saataisiin näihin hakeutumaan, edellyttäisi sen ymmärtämistä, ettei kyseisellä koulutuksella saavutettavan ammatin tarvitse olla eikä usein ehkä olekaan lopullinen ammatti vaan myöhemmässä vaiheessa omien ajatusten selkiinnyttyä on mahdollista hakeutua uuteen koulutukseen ja sitä kautta saada toinen, omia taipumuksia paremmin vastaava ammatti. Mikään koulutus ja opiskelu ei koskaan ole turhaa eikä ”mene hukkaan”.

Muuttuvien ja vaihtuvien työsuhteiden maailma

Edellä esitetty liittyy myös siihen, että nykyisin elämme ja tulevaisuudessa tulemme yhä enemmän elämään yhteiskunnassa, jossa on useita erilaisia työn teettämisen ja työn tekemisen tapoja sekä usein vaihtuvia työsuhteita. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten usein eläkkeelle saakka pysynyt sama työpaikka oli normi, mutta näin ei enää ole. Yhä useampi joutuu elämänsä aikana kouluttautumaan uudelleen – tai edelleen – ja hakeutumaan uuteen ammattiin. Tämä vaatii paitsi joustavuutta myös ja etenkin nuorten kohdalla sen ymmärtämistä, että mitä enemmän on omaksuttu perustietoja ja erilaisia taitoja, sitä helpompaa on uuden tiedon omaksuminen.

Kielitaitoa ja maantuntemusta

Nykyisessä suhteellisen avoimessa maailmassa ei kielitaidon merkitystä myöskään voi liikaa korostaa, missä yhteydessä voin todeta sen tunnetun seikan, että mitä useampia kieliä osaa, sitä helpompaa on uuden omaksuminen. Venäjän kielen osaamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa maassamme, jonka itärajan takana on valtava potentiaali. On aika unohtaa vanhat ennakkoluulot ja suhtautua avoimin mielin suureen naapuriimme, jolla on vanha ja hieno kulttuuriperintö. Tulisi ymmärtää se, että jokainen maa kantaa mukanaan historiaansa, halusi tai ei. Historia käsitettäessä menneinä tapahtumina on se, joka on kustakin maasta muovannut sellaisen kuin se nyt on. Läntisen naapurimaamme Ruotsin lisäksi on Venäjä maa, jonka tuntemusta Suomessa olisi tarpeen lisätä huomattavassa määrin. Kumpaankin edellä mainittuun maahan Suomi on historiansa aikana ollut vahvasti sidoksissa ja saanut niistä paljon vaikutteita yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti, mitä ei tule ylenkatsoa tai unohtaa.

Kotisivu: http://blogs.helsinki.fi/kalleine

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s